Leicester City FC
| Leicester City | |||
|---|---|---|---|
 |
|||
| Koko nimi | Leicester City Football Club | ||
| Lempinimet | The Foxes (suom. Ketut) | ||
| Perustettu | 1884 | ||
| Kenttä | King Power Stadium | ||
| – kapasiteetti | 32 262 | ||
| Sarja | Englannin Valioliiga | ||
| Omistaja | King Power International Group | ||
| Puheenjohtaja |
 Aiyawatt Srivaddhanaprabha |
||
| Päävalmentaja |
 Ruud van Nistelrooy |
||
|
|||
Leicester City Football Club on jalkapalloseura Leicesterin kaupungista Englannista. Joukkue pelaa Englannin korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa, jonne se nousi takaisin vietettyään kauden 2023–2024 alemmalla sarjatasolla mestaruussarjassa .[1] Kaudella 2015–2016 se voitti sensaatiomaisesti liigamestaruuden ensi kertaa seuran 132-vuotisessa historiassa.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Loppuu 1970-luvulle |
Seura perustettiin vuonna 1884 nimellä Leicester Fosse ja se pelasi kotiottelunsa Fosse Roadilla. Fosse muutti vuonna 1891 Filbert Streetille, joka toimi seuran kotikenttänä yli 110 vuotta, kunnes käyttöön otettiin nykyinen Walkers Stadium, joka tunnetaan nykyään sponsorisyistä King Power Stadiumina.
Leicester Fosse liittyi vuonna 1890 Englannin jalkapalloliittoon. Kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen seura hyväksyttiin mukaan The Football Leagueen. Sillä ei ollut alkuvaiheessa omaa kotikenttää, vaan se joutui pelaamaan kotiotteluitaan viidellä paikallisella jalkapallokentällä. Ensimmäisillä kausillaan joukkue otti sekä seurahistoriansa suurimman voiton (13–0 Notts Countyä vastaan) että suurimman tappionsa (0–12 Nottingham Forestia) vastaan.
Leicester nousi 1908 Englannin 1. divisioonaan, mutta putosi takaisin 2. divisioonaan heti seuraavalla kaudella. Seura jäi 1908–1909 1. divisioonan viimeiseksi 25 pisteellä, joka oli 9 pistettä vähemmän kuin toiseksi viimeisellä Manchester Cityllä.[3] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 Leicester Fossen nimi muuttui nykyiseen muotoonsa Leicester City Football Club. Se halusi muuttaa imagoaan ottamalla nimeensä mukaan sanan City, Leicesterin saatua kaupunkistatuksen hetkeä aiemmin. Muutoksen jälkeen 1920-luvulla seuralla alkoi mennä jo kohtalaisen hyvin. Tuolloin Leicesterin riveissä pelasi hyökkääjä Arthur Chandler, joka pelasi uransa aikana seuran paidassa lähes 400 ottelua. Kaudella 1924–1925 se voitti Englannin toiseksi korkeimman sarjatason. Pokaali oli Leicester Citylle sen historian ensimmäinen. Muutama kausi myöhemmin se saavutti kansallisella tasolla toisen sijan. Saavutus oli seurahistorian paras ennen vuotta 2016. 1930-luku oli Leicesterille vaikea. Vuonna 1935 se putosi pääsarjasta, mutta nousi takaisin kaksi vuotta myöhemmin. Vuosikymmenen lopulla se tippui taas toiselle sarjaportaalle.
Kaudella 1948–1949 Leicester eteni Englannin FA Cupissa loppuotteluun saakka, mutta hävisi siinä Wolverhampton Wanderersille 1–3. Vuosina 1957–1969 se pelasi pääsarjatasolla ennätyspitkän ajan.
1960-luku alkoi Leicesteriltä loistavasti. Entisen Leicesterin pelaajan Matt Gilliesin päävalmentajana olon aikana seura eteni FA Cupin loppuotteluun kaksi kertaa. Vuonna 1961 finaalissa oli vastassa Tottenham Hotspur, joka oli lopulta vahvempi 2–0 lähes sadan tuhannen katsojan edessä Wembley Stadiumilla. Vaikka Leicester hävisikin loppuottelun, se pääsi siltikin mukaan Cup-voittajien cupiin, sillä Tottenham oli voittanut samalla kaudella jo liigamestaruuden, ja edennyt sitä kautta Euroopan kentille. Leicesterin europelit sujuivat kohtalaisesti. Se pudotti karsintakierroksella pohjoisirlantilaisen Glevanonin kahden ottelun yhteistuloksella 7–2 edeten kilpailun ensimmäiselle varsinaiselle kierrokselle. Leicester sai vastaansa ensimmäisellä kierroksella espanjalaisen Atlético Madridin, joka kaatoi Leicesterin lopulta 1–3. Atlético eteni lopulta kilpailun voittoon.
Kaksi vuotta myöhemmin FA Cupin loppuottelussa vastassa oli Manchester United, jolle Leicester taipui 1-3. Sinipaitojen ainoan maalin ottelussa iski Ken Keyworth. FA Cupin mestaruus jäi haaveeksi, mutta heti seuraavalla kaudella 1963–1964 Leicester pääsi juhlimaan Englannin Liigacupin voittoa. Silloin vielä kaksiosaisessa Liigacupin finaalissa mestaruus tuli, kun ensimmäinen kohtaaminen Stoke Cityä vastaan päättyi tasan 1–1, ja toinen peli kotiyleisön edessä päättyi 3–2 Leicesterille. Yhteismaalein 4–3 Leicester nousi juhlimaan ensimmäistä kolmesta Liigacupin mestaruudestaan. Heti seuraavana keväänä Leicesterillä oli loistavat mahdollisuudet uusia mestaruutensa Liigacupissa, mutta Chelsea voitti finaaliparin yhteismaalein 3–2. Menestyksekkään vuosikymmenen jälkeen päävalmentaja Matt Gillies päätti erota kauden 1968–1969 alussa heikkojen tulosten vuoksi. Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Frank O'Farrell, jonka ensimmäisellä kaudella seura putosi pääsarjasta, mutta kuitenkin eteni aina FA Cupin loppuotteluun. Manchester City kaatoi Leicesterin finaalissa 1–0.
Leicester vietti kaksi vuotta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, kunnes nousi taas 1971 mukaan pääsarjaan. Sarjanousun myötä Leicester pääsi mukaan Charity Shield-otteluun. Normaalisti kyseisessä ottelussa pelaa edellisen kauden hallitseva liiga- ja cup-mestari. Nyt kuitenkin liigamestari Arsenal ei europeleistä johtuvien kiireidensä vuoksi ehtinyt pelaamaan cup-mestari Liverpoolia vastaan, joten Leicester sai Arsenalin paikan ottelussa alemman sarjatason mestarina. Suureksi yllätykseksi Leicester voittikin ottelun 1–0 Steve Whitworthin maalilla, ja pääsi juhlimaan ainoaa Charity Shield-pokaaliaan. Uudeksi päävalmentajaksi oli nimetty hetki ennen ottelua Jimmy Bloomfield, joka valmensi seuraa vuoteen 1977 saakka.
Seuran pääomistaja ja puheenjohtaja Vichai Srivaddhanaprabha sai surmansa 27. lokakuuta 2018 sattuneessa helikopterionnettomuudessa Leicesterin kotistadionin vieressä.[4]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Englannin korkein sarjataso (nykyään Englannin valioliiga): voittaja 2015–2016, toinen sija 1928–1929
- Englannin toiseksi korkein sarjataso (nykyään Englannin mestaruussarja): voittaja 1924–1925, 1936–1937, 1953–1954, 1956–1957, 1970–1971, 1979–1980, 2013–2014, 2023–2024
- Englannin kolmanneksi korkein sarjataso (nykyään Englannin ykkösliiga: voittaja 2008–2009
- FA Cup: voittaja 2021
- FA Cup: toinen sija 1949, 1961, 1963, 1969
- Liigacup: voittaja 1964, 1997, 2000
- Liigacup: toinen sija 1965, 1999
- FA Charity Shield: voittaja 1971
- Community Shield: 2021
Edustusjoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Pelaajat | Valmennusjohto | ||
|---|---|---|---|
Päivitetty 1. elokuuta 2024 Lähde: Leicester City |
Tunnettuja entisiä pelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leicesteriä on edustanut vuosikymmenien aikana useita kuuluisia pelaajia, kuten Gary Lineker, Gordon Banks ja Peter Shilton. Heistä jokainen on valittu arvostettuun English Hall of Fameen, jonne pääsemiseen vaaditaan suurien saavutusten ja pokaalien voittamista. Gordon Banks oli mukana voittamassa Englannin paidassa jalkapallon maailmanmestaruutta vuonna 1966. Leicesteriä hän edusti vuosina 1959–1967, pelaten tänä aikana joukkueessa lähes 300 ottelua.
Arthur Chandler on Leicesterin paras maalintekijä koskaan. Vuosina 1923–1935 Chandler pelasi seuran riveissä 393 ottelua tehden niissä 259 maalia. Chandlerin nimissä on myös monia muita Leicesterin seuraennätyksiä: hän on onnistunut tekemään joukkueelle maalin kahdeksassa ottelussa peräkkäin ja tehnyt Leicesterille uransa aikana kaikkiaan 17 hattutemppua. Chandler teki parhaimmalla kaudellaan 38 maalia ja heikoimmallakin neljä, vaikka pelasi vain 13 ottelua.
Pelaajien siirtoennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalleimmat ostot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
|
Kalleimmat myynnit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
|
Päävalmentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leicester Cityn edustusjoukkueen päävalmentajana ovat toimineet:
- 1919–1926
Peter Hodge - 1926–1934 William Orr
- 1932–1934 Peter Hodge
- 1934–1936 Arthur Lochhead
- 1936–1939
Frank Womack - 1939–1945 Tom Bromilow
- 1945–1946 Tom Mather
- 1946–1949 Johnny Duncan
- 1949–1955 Norman Bullock
- 1955–1958 David Halliday
- 1958–1968 Matt Gillies
- 1968–1971
Frank O'Farrell - 1971–1977 Jimmy Bloomfield
- 1977–1978 Frank McLintock
- 1978–1982 Jock Wallace
- 1982–1986 Gordon Milne
- 1986–1987 Gordon Milne ja
Bryan Hamilton - 1987 Bryan Hamilton
- 1987–1991 David Pleat
- 1991–1994 Brian Little
- 1994–1995 Mark McGhee
- 1995–2000 Martin O'Neill
- 2000–2001 Peter Taylor
- 2001–2002 Dave Bassett
- 2002–2004 Micky Adams
- 2004–2006 Craig Levein
- 2006–2007 Rob Kelly
- 2007 Martin Allen
- 2007 Gary Megson
- 2007–2008 Ian Holloway
- 2008–2010 Nigel Pearson
- 2010
Paulo Sousa - 2010–2011
Sven-Göran Eriksson - 2011–2015 Nigel Pearson
- 2015–2017
Claudio Ranieri - 2017 Craig Shakespeare
- 2017–2019
Claude Puel - 2019–2023 Brendan Rodgers
- 2023 Dean Smith
- 2023–2024 Enzo Maresca
- 2024
Steve Cooper - 2024– Ruud van Nistelrooy
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lappalainen, Pertti: Leicester nousee takaisin Englannin Valioliigaan Yle Urheilu. 27.4.2024. Viitattu 28.6.2024.
- ↑ Heinonen, Toni: Leicester on Valioliigan mestari! – Chelsea murskasi Tottenhamin unelman mtv.fi. 2.5.2016. MTV Oy. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 5.5.2016.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172. Otava, 1970.
- ↑ Järkyttävälle uutiselle vahvistus: Valioliigaseuran upporikas omistaja sai surmansa helikopterionnettomuudessa iltalehti.fi. Viitattu 29.10.2018.
- ↑ Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivusto (englanniksi)