itseisarvo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]itseisarvo (1)
- (matematiikka) reaaliluvun etäisyys nollasta lukusuoralla, reaalitasossa
- (matematiikka) kompleksiluvun etäisyys origosta kompleksitasossa; moduli
- (filosofia) se, että jotakin tavoitellaan sen itsensä takia eikä sen takia, että sillä tavoitellaan jotakin muuta
- Rahalla voidaan katsoa olevan välinearvo, koska sillä yleensä tavoitellaan ruokaa, jolla on itseisarvo.
- Rahanjako maailmanparantamisen hengessä on punavihreälle hallitukselle itseisarvo, maksajilta ei kysytä mitään. (Sanna Antikainen, suomenuutiset.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈit̪sei̯sˌɑrʋo/
- tavutus: it‧seis‧ar‧vo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itseisarvo | itseisarvot |
| genetiivi | itseisarvon | itseisarvojen |
| partitiivi | itseisarvoa | itseisarvoja |
| akkusatiivi | itseisarvo; itseisarvon |
itseisarvot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itseisarvossa | itseisarvoissa |
| elatiivi | itseisarvosta | itseisarvoista |
| illatiivi | itseisarvoon | itseisarvoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itseisarvolla | itseisarvoilla |
| ablatiivi | itseisarvolta | itseisarvoilta |
| allatiivi | itseisarvolle | itseisarvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itseisarvona | itseisarvoina |
| translatiivi | itseisarvoksi | itseisarvoiksi |
| abessiivi | itseisarvotta | itseisarvoitta |
| instruktiivi | – | itseisarvoin |
| komitatiivi | – | itseisarvoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itseisarvo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista itseinen ja arvo
Käännökset
[muokkaa]1. reaaliluvun etäisyys nollasta lukusuoralla, reaalitasossa
|
|
3. filosofia
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]- [3] filosofia: välineellinen arvo, välinearvo
Aiheesta muualla
[muokkaa]- itseisarvo Kielitoimiston sanakirjassa
- itseisarvo Tieteen termipankissa