kompleksiluku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (matematiikka) luku, joka koostuu reaaliluvusta ja imaginaariyksiköstä
- Yleisesti kompleksiluku voidaan esittää muodossa a + bi, missä a on reaaliosa ja bi on imaginaariosa (a ja b ovat reaalilukuja, i on imaginaariyksikkö).
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista kompleksi ja luku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kompleksiluku | kompleksiluvut |
| genetiivi | kompleksiluvun | kompleksilukujen |
| partitiivi | kompleksilukua | kompleksilukuja |
| akkusatiivi | kompleksiluku; kompleksiluvun |
kompleksiluvut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kompleksiluvussa | kompleksiluvuissa |
| elatiivi | kompleksiluvusta | kompleksiluvuista |
| illatiivi | kompleksilukuun | kompleksilukuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kompleksiluvulla | kompleksiluvuilla |
| ablatiivi | kompleksiluvulta | kompleksiluvuilta |
| allatiivi | kompleksiluvulle | kompleksiluvuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kompleksilukuna | kompleksilukuina |
| translatiivi | kompleksiluvuksi | kompleksiluvuiksi |
| abessiivi | kompleksiluvutta | kompleksiluvuitta |
| instruktiivi | – | kompleksiluvuin |
| komitatiivi | – | kompleksilukuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kompleksiluvu- | |
| vahva vartalo | kompleksiluku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. luku, joka koostuu reaaliluvusta ja imaginaariyksiköstä
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kompleksiluku Kielitoimiston sanakirjassa