Antonio Conte
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 31. heinäkuuta 1969 | ||
| Syntymäpaikka | Lecce, Italia | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 178 cm | ||
| Seura | |||
| Seura |  Napoli
| ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1985–1992 | Lecce
|
71 | (1) |
| 1992–2004 | Juventus
|
296 | (29) |
| Maajoukkue | |||
| 1994–2000 |  Italia
|
20 | (2) |
| Valmennusura | |||
| 2005–2006 | Lecce (apuv.)
| ||
| 2006–2007 | Arezzo
| ||
| 2007–2009 | Bari
| ||
| 2010–2011 | Siena
| ||
| 2011–2014 | Juventus
| ||
| 2014–2016 | Italia
| ||
| 2016–2018 |  Chelsea
| ||
| 2019–2021 | Inter
| ||
| 2021–2023 | Tottenham
| ||
| 2024– | Napoli
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Antonio Conte (s. 31. heinäkuuta 1969 Lecce, Italia) on italialainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Pelaajauransa jälkeen hän on valmentanut Italian maajoukkuetta sekä seurajoukkueita Italiassa ja Englannissa. Kesästä 2024 lähtien hän on toiminut Napolin päävalmentajana.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajaurallaan keskikentällä pelannut Conte edusti seuratasolla Lecceä ja Juventusta. Hän saavutti Juventuksen pelaajana muun muassa viisi Italian-mestaruutta sekä UEFA Cupin, Mestarien liigan ja Intercontinental Cupin voiton. Conte pelasi myös Italian maajoukkueessa. Hän kuului Italian joukkueeseen vuoden 1994 MM-kisoissa ja vuoden 2000 EM-kisoissa.
Meriitit pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mestarien liiga: 1996
- Hopeaa (3): 1997, 1998, 2003
- UEFA Cup: 1993
- Hopeaa: 1995
- Intercontinental Cup: 1996
- UEFA Super Cup: 1996
- Serie A (5): 1995, 1997, 1998, 2002, 2003
- Coppa Italia: 1995
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmennusurallaan Conte on toiminut Sienan kakkosvalmentajana ja Arezzon päävalmentajana. Joulukuusta 2007 lähtien Conte oli Barin päävalmentaja. Conten johdolla Bari voitti Serie B:n mestaruuden 2008–2009 ja nousi takaisin pääsarjaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Hän jätti Barin kuitenkin ennen kauden 2009–2010 alkua pelaajasiirtojen erimielisyyksien takia. Syyskuussa 2009 Conte palkattiin Atalantan uudeksi päävalmentajaksi korvaamaan potkut saaneen Angelo Greguccin.[1] Tammikuussa 2010 Conte sai väistyä Atalantan valmentajan tehtävistä seuran pudottua Serie A:ssa toiseksi viimeiseksi.[2]
Toukokuun lopussa 2010 Contesta tuli Serie B:hen pudonneen AC Sienan päävalmentaja.[3] Conten johdolla Siena pelasi hienon kauden ja varmisti paluunsa pääsarjaan jo kolme kierrosta ennen Serie B:n päättymistä.[4] Toukokuussa 2011 uutisoitiin Conten siirtyvän kauden jälkeen Juventuksen päävalmentajaksi.[5] Juventuksen puheenjohtaja Andrea Agnelli vahvisti asian kuun lopussa.[6] Conte palautti debyyttikaudellaan Juventuksen Italian mestariksi yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen.[7] Contella oli mahdollisuus myös tuplamestaruuteen, mutta SSC Napoli oli Coppa Italian finaalissa vahvempi maalein 2–0.[8]
Elokuussa 2012 Italian jalkapalloliitto langetti Contelle 10 kuukauden toimitsijakiellon hänen sekaantumisestaan Scomessopoli-skandaaliin toimiessaan Sienan päävalmentajana. Häntä syytettiin yrityksestä järjestellä kahden Sienan ottelun lopputulosta kaudella 2010–2011.[9] Lokakuussa Italian urheilun vetoomustuomioistuin alensi Conten toimitsijakiellon neljään kuukauteen.[10] Hän palasi Juventuksen valmentajaksi joulukuun alussa 2012.[11] Juventus voitti kauden päätteeksi toisen perättäisen Italian mestaruuden. Conte valittiin tammikuussa 2013 toistamiseen Italian vuoden valmentajaksi.[12] Juventuksen menestys jatkui myös kaudella 2013–2014. Syksyllä AS Roma taisteli vahvasti mestaruudesta, mutta kauden edetessä Juventus karkasi sekä heiltä että SSC Napolilta ja voitti lopulta kolmannen perättäisen Scudetton. Conte jätti paikkansa Juventuksessa heinäkuun puolivälissä, vain pari viikkoa Cesare Prandellin erottua Italian maajoukkueen peräsimestä.[13]
Elokuun puolivälissä Contesta tuli odotetusti Italian maajoukkueen päävalmentaja kaksivuotisella sopimuksella.[14] Conten johdolla Italia voitti seitsemän ottelua ja pelasi kolmesti tasan EM2016-karsinnoissa ja eteni lohkovoittajana lopputurnaukseen.[15] Karsintojen aikana Conten päätös nostaa brasilialaissyntyinen Éder ja argentiinalaissyntyinen Franco Vázquez maajoukkueeseen herätti kritiikkiä.[16][17] Maaliskuussa 2016 Conte ilmoitti jättävänsä maajoukkuevalmentajan tehtävät kesän EM-kisojen jälkeen.[18] 4. huhtikuuta Chelsea FC ilmoitti odotetusti, että Conte aloittaa kisojen jälkeen seuran päävalmentajana. Hänen sopimuksensa on kolmivuotinen.[19]
EM-lopputurnauksessa Italia pelasi Conten alaisuudessa tiivistä ja organisoitua puolustuspelaamista. Alkulohkossa joukkue voitti Belgian 2–0 ja Ruotsin 1–0. Jatkopaikan varmistuttua viimeinen peli Irlantia vastaan päättyi 1–0 tappioon. Pudotuspeleissä Italia raivasi tieltään Espanjan 2–0, mutta mestaruuden tavoittelu katkesi puolivälierätappioon Saksalle rangaistuspotkukilpailussa.[20]
Chelseassa Conte teki vahvan sisääntulon Englannin Valioliigaan. Hän organisoi joukkueen pelitavan Juventuksesta tuttuun tyyliin tehokkaaksi ja tiiviiksi. Chelsea pelasi läpi kauden 2016/17 vahvasti ja varmisti Valioliigan mestaruuden kaksi kierrosta ennen liigakauden päätöstä.[21] Kauden jälkeen Englannin liigavalmentajayhdistys LMA valitsi Conten kauden parhaaksi valmentajaksi.[22] Kaudella 2017/18 Conten ja Chelsean taival Valioliigassa oli vaikeampi, eikä joukkue pysynyt Manchester Cityn perässä mestaruustaistelussa. Maalintekohaasteiden kanssa paininut Chelsea teki lopulta kauden aikana vain 62 maalia, mikä oli 12 vähemmän kuin kuudenneksi jääneellä Arsenalilla. Tammi-huhtikuun tuloksellisesti heikommalla jaksolla Conte luotsasi Chelsean voittoon vain kahdessa kahdeksasta perättäisestä ottelusta ja joukkue jäi lopulta Valioliigan viidenneksi, viiden pisteen päähän Mestarien liigaan oikeuttavasta neljännestä sijasta.[23] Kausi päättyi kuitenkin voitonjuhliin, kun Chelsea kaatoi Manchester Unitedin FA Cupin loppuottelussa 1-0.[24] Conte sai potkut Chelseasta 12. heinäkuuta 2018.[25] Hän ilmoitti potkujensa jälkeen haastavansa Chelsean oikeuteen ja vaativansa lisäkorvauksia sopimuksensa ennenaikaisesta purkamisesta.[26]
Toukokuussa 2019 italialaisseura Inter vahvisti, että Conte on seuran seuraava päävalmentaja. Hänen sopimuksensa seuran kanssa oli kolmivuotinen.[27] Kaudella 2020–2021 Inter voitti Conten johdolla ensimmäisen Italian mestaruutensa 11 vuoteen. Kauden päätyttyä Conte kuitenkin jätti tehtävänsä Interin päävalmentajana. Lähdön taustalla olivat erimielisyydet Interin seurajohdon kanssa.[28]
Marraskuussa 2021 Englannin Valioliigassa pelaava Tottenham Hotspur FC nimitti Conten päävalmentajakseen vuoden 2023 loppuun saakka ulottuvalla sopimuksella.[29] Conte johdatti Tottenhamin kauden päätteeksi liigassa neljänneksi. Kaudella 2022/23 Tottenham taisteli samasta sijoituksesta. Mestarien liigassa joukkue voitti lohkonsa, mutta putosi jo neljännesvälierissä AC Milania vastaan.[30] Ailahtelevien peliesitysten myötä Conten välit seurajohtoon ja pelaajiin kiristyivät kevään 2023 aikana. Conten sopimus purettiin maaliskuun lopulla pian sen jälkeen, kun hän oli kritisoinut kovin sanoin pelaajiaan Southamptonia vastaan pelatun ottelun jälkeen.[31]
Kesäkuussa 2024 Conte nimitettiin italialaisseura SSC Napolin uudeksi päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella.[32]
Valmennustyylistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Conte on tullut tunnetuksi vaativana ja tarkkana valmentajana.[33] Andrea Pirlo on luonnehtinut Contea "paholaiseksi, jolla on kaksi vaimoa" – omansa ja jalkapallo. Pirlon mukaan Conte vaatii täydellistä omistautumista sekä itseltään että joukkueensa pelaajilta. Vastapainona Conte pystyy luomaan joukkueestaan menestyneen ja tiiviin ryhmän, hullu ja nero yhtä aikaa, Pirlo on todennut.[34] Conten sopivuutta Chelsean valmentajaksi on epäilty, sillä häntä on pidetty ehdottomuudessaan ja vaativuudessaan samanlaisena kuin José Mourinhoa, jonka toinen yritys seurassa ei ollut järin menestyksekäs.[35] Conte on itse luonnehtinut itseään jatkuvaksi valmentamisen oppimiseksi, jonka tavoitteena on olla paras kaikilla osa-alueilla: taktiikassa, motivoinnissa, psykologiassa, joukkueenjohtamisessa ja medianhallinnassa.[36]
Conte on kehittänyt taktiikkaansa eri seuroissa ja varioinut pelitapoja tavallisuudesta poiketen. Juventuksessa hän vakiinnutti 3-5-2-pelitavan, jolla seura voitti kolme Italian mestaruutta.[37][38]
Meriitit valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Englannin mestaruus: 2017
- FA Cup: 2018
- Italian mestaruus (4): 2012, 2013, 2014, 2021
- Serie B: 2009
- Italian vuoden valmentaja (3): 2012, 2013, 2014
- Serie A:n vuoden valmentaja (Albo Panchina d'Oro) (3): 2012, 2013, 2014
- LMA:n vuoden valmentaja: 2017
- Englannin valioliigan kauden valmentaja: 2016/17
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Conte avioitui vuonna 2013 pitkäaikaisen kumppaninsa Elisabetta Muscarellon kanssa.[39] Heillä on tytär Vittoria.[40]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ex-huippupelaaja Conte Italian liigajumbon valmentajaksi HS.fi. 21.9.2009. Helsinki. Viitattu 22.9.2009.
- ↑ Atalanta vaihtoi päävalmentajaa iltalehti.fi. 7.1.2010. Viitattu 7.1.2010.
- ↑ Antonio Conte è il nuovo allenatore del Siena[vanhentunut linkki]
- ↑ Siena and Atalanta bounce straight back to Serie A[vanhentunut linkki] Yahoo.com. Viitattu 24.5.2011.
- ↑ Giuseppe Marotta reveals Juventus will appoint Antonio Conte as new coach next week Goal.com. Viitattu 24.5.2011.
- ↑ Conte returns to coach Juventus
- ↑ Milito schießt Juventus zum Titel
- ↑ Naples dépoussière son étagère
- ↑ Conte handed 10-month ban in Scommessopoli scandal (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Juve coach Contes ban reduced to four months
- ↑ Juve coach Conte back on the bench
- ↑ Pirlo erneut zum "Fußballer des Jahres" gewählt
- ↑ Antonio Conte to leave Juventus with Italy job vacant
- ↑ Conte signe pour deux ans
- ↑ taly qualify for Euro 2016 but are they improving under Antonio Conte?
- ↑ Roberto Mancini believes that foreign-born players should NOT be able to play for Italy
- ↑ Antonio Conte defends use of foreign-born players on Italy squad
- ↑ Conte to step down as Italy coach after Euro 2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Antonio Conte: Chelsea appoint Italy boss as head coach
- ↑ Rankkareissa huikeaa draamaa – tämä veto ratkaisi Saksan voiton
- ↑ Chelsea varmisti Valioliigan mestaruuden – katso yllätysratkaisijan voittomaali
- ↑ Conte named LMA Manager of the Year
- ↑ Chelsea finishes 5th in EPL after losing 3-0 at Newcastle (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Antonio Conte: Chelsea boss 'committed' after FA Cup win
- ↑ Sky: Manageri Antonio Conte sai kenkää Chelseasta
- ↑ Chelseasta pois potkittu Conte aikoo haastaa entisen työnantajansa oikeuteen
- ↑ Inter vahvisti Antonio Conten päävalmentajapestin
- ↑ Mackenzie, Alasdair & Cawthorne, Andrew: Conte speaks out on Inter exit, says money not priority Reuters. 10.6.2021. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-12170897
- ↑ Tottenham - Milan 0:0
- ↑ Antonio Conte leaves Tottenham by mutual consent days after outburst
- ↑ Conte promises ‘total commitment’ after being appointed by Napoli The Guardian. 5.6.2024. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Reippaan miljardin kuluttanut ökyseura joutuu takaisin lähtöruutuun (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Andrea Pirlo warns Chelsea players about "beast with two wives" Antonio Conte and his "dangerous" antics
- ↑ Antonio Conte’s Juventus and Italy stars recall his brutal demeanour and drive to succeed
- ↑ Antonio Conte will fit in at Chelsea, but will Chelsea fit with Antonio Conte?
- ↑ Juve all’attacco, versione 3-3-4 L’ultima evoluzione di Conte
- ↑ Manager Antonio Conte led Juventus to three Serie A titles but he is not expecting a hero's reception in Turin
- ↑ Antonio Conte sposa Elisabetta Muscarello: nozze da campioni
- ↑ Conte: Scommesse? Sono sereno
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonio Conte Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Francesco Guidolin |
Albo Panchina d'Oro 2011–2012, 2012–2013, 2013–2014 |
Seuraaja: Massimiliano Allegri |
| Edeltäjä: Massimiliano Allegri |
Italian vuoden valmentaja 2012, 2013, 2014 |
Seuraaja: Massimiliano Allegri |
| Edeltäjä: Claudio Ranieri |
LMA:n vuoden valmentaja 2017 |
Seuraaja: Josep Guardiola |
| Edeltäjä: Claudio Ranieri |
Englannin valioliigan kauden valmentaja 2016/17 |
Seuraaja: Josep Guardiola |
| Edeltäjä: Giuseppe Materazzi |
AS Barin päävalmentaja 12/2007–2009 |
Seuraaja: Giampiero Ventura |
| Edeltäjä: Angelo Gregucci |
Atalantan päävalmentaja 9/2009–1/2010 |
Seuraaja: Bortolo Mutti |
| Edeltäjä: Alberto Malesani |
AC Sienan päävalmentaja 5/2010–2011 |
Seuraaja: Giuseppe Sannino |
| Edeltäjä: Luigi Delneri |
Juventuksen päävalmentaja 2011–2014 |
Seuraaja: Massimiliano Allegri |
| Edeltäjä: Cesare Prandelli |
Italian maajoukkueen päävalmentaja 2014–2016 |
Seuraaja: Giampiero Ventura |
| Edeltäjä: Guus Hiddink |
Chelsean päävalmentaja 2016–2018 |
Seuraaja: Maurizio Sarri |
| Edeltäjä: Nuno |
Tottenhamin päävalmentaja 11/2021–3/2023 |
Seuraaja: Cristian Stellini |
| Edeltäjä: Francesco Calzona |
Napolin päävalmentaja 2024– |
Seuraaja: – |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–2021)
- Inzaghi (2021–)
1 Pagliuca | 2 Apolloni | 3 Benarrivo | 4 Costacurta | 5 Maldini | 6 Baresi | 7 Minotti | 8 Mussi | 9 Tassotti | 10 R. Baggio | 11 Albertini | 12 Marchegiani | 13 D. Baggio | 14 Berti | 15 Conte | 16 Donadoni | 17 Evani | 18 Casiraghi | 19 Massaro | 20 Signori | 21 Zola | 22 Bucci | Valmentaja Sacchi
1 Abbiati | 2 Ferrara | 3 Maldini | 4 Albertini | 5 Cannavaro | 6 Negro | 7 Di Livio | 8 Conte | 9 Inzaghi | 10 Del Piero | 11 Pessotto | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Ambrosini | 17 Zambrotta | 18 Fiore | 19 Montella | 20 Totti | 21 Delvecchio | 22 Antonioli | Valmentaja Zoff
1 Buffon | 2 De Sciglio | 3 Chiellini | 4 Darmian | 5 Ogbonna | 6 Candreva | 7 Zaza | 8 Florenzi | 9 Pellè | 10 Motta | 11 Immobile | 12 Sirigu | 13 Marchetti | 14 Sturaro | 15 Barzagli | 16 De Rossi | 17 Éder | 18 Parolo | 19 Bonucci | 20 Insigne | 21 Bernardeschi | 22 El Shaarawy | 23 Giaccherini | Valmentaja Conte
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
