San Marinon Grand Prix 1994

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
San Marino San Marinon Grand Prix 1994
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1994.
Päivämäärä 1. toukokuuta 1994
Sijainti Autodromo Enzo e Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia
Ratatyyppi moottorirata
Radan pituus 5,040 km
Kilpailun pituus 58 (61) kierrosta, 292,320 km
Sää aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(Williams-Renault)
Paaluaika 1.21,548
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Michael Schumacher
(Benetton-Ford)
Toinen Italia Nicola Larini
(Ferrari)
Kolmas Suomi Mika Häkkinen
(McLaren-Peugeot)
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill
(Williams-Renault)
Kierrosaika 1.24,335 (kierroksella 10)

San Marinon Grand Prix 1994 oli Formula 1 -sarjan kauden 1994 osakilpailu ja se järjestettiin 1. toukokuuta 1994 Autodromo Enzo e Dino Ferrari -radalla Imolassa Italiassa. Kilpailu oli kauden kolmas osakilpailu.

Michael Schumacher voitti kilpailun, ja toiseksi ajoi Nicola Larini, joka saavutti uransa ensimmäisen palkinto- ja pistesijan. Mika Häkkinen oli kolmas.

Samana viikonloppuna sattui useita ulosajoja ja onnettomuuksia, joissa kuoli kaksi kuljettajaa: itävaltalainen tulokaskuljettaja Roland Ratzenberger ja brasilialainen kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna. Traagisten tapahtumiensa johdosta kilpailusta käytetään monesti myös nimitystä Imolan musta viikonloppu.

Kilpailun jälkeen kuljettajien turvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Imolan radan muutokset vuoden 1994 jälkeen

Perjantaina ensimmäisissä aika-ajoissa Jordan-kuljettaja Rubens Barrichello menetti autonsa hallinnan Variante Bassa -shikaanissa. Barrichello mursi nenänsä ja kätensä sekä nielaisi kielensä ollen vähällä tukehtua, mutta lääkäri sai hänen kielensä pois kurkustalähde?.

Lauantain aika-ajossa Simtek-tallin Roland Ratzenberger kuoli kallo- ja niskavammoihin, kun auto iskeytyi ratavalliin Villeneuve-mutkassa. Lähestyessään mutkaa hänen autonsa etusiipi hajosi ja jäi autoon kiinni, tehden autosta ohjauskyvyttömän. Onnettomuushetkellä Ratzenbergerin ajonopeus oli yli 300 km/h. Törmäyksen voima oli noin 500g (500 kertaa Maan vetovoima, eli 500 x 9,81 m/s2), suurin voima, mitä yksittäisessä kolarissa Formula 1:ssä on koskaan mitattu. Ratzenberger kuoli välittömästi.

Ratzenbergerin kuolema vaikutti tunnelmaan varikolla rajusti. Esimerkiksi Ayrton Senna päätti olla ottamatta enää osaa aika-ajoihin, ja jopa harkitsi jättävänsä huomisen kisan ajamatta, mutta hän silti päätti ajaa. Hän oli onnettomuuden jälkeen yhteydessä entiseen kilpakumppaniinsa Alain Prostiin, jossa he päättivät viikonlopun jälkeen ryhtyä toimiin Formula 1:n turvallisuuden parantamiseen.

Sunnuntaina kilpailu alkoi rajulla kolarilla heti startissa, kun Pedro Lamy törmäsi lähtöruudukkoon jääneen JJ Lehdon Benettonin vasempaan takakulmaan. Onnettomuusautoista lensi kappaleita yleisöön loukaten lievästi yhdeksää katsojaa.

Lähtöruudukkokolarin seurauksena turva-auto tuli johtamaan letkaa poistuen radalta viidennen kierroksen lopulla, jolloin kilpailu pääsi jälleen käyntiin.

Seitsemännen kierroksen toisessa mutkassa (Tamburello-mutka) Williams-tallin Ayrton Senna menetti autonsa hallinnan ja ajautui 309 km/h vauhdilla ulos radalta. Senna ehti jarruttaa ja vaihtamaan kahdesti pienemmälle vaihteelle ennen törmäystä suojaamattomaan betonivalliin 211 km/h:n nopeudella. Mutkaan lisättiin shikaani jo seuraavan vuoden kilpailuun.

Kilpailu keskeytettiin Sennan onnettomuuden jälkeen punaisella lipulla. Kisa aloitettiin uudestaan lähtöruudukosta lämmittelykierroksen jälkeen. Kuljettajien välisiin eroihin radalla lisättiin heidän eronsa ennen kilpailun keskeyttämistä, eli kuudennen kierroksen loppuaikojen mukaisesti. Tämä teki kilpailun seuraamisesta hankalaa, sillä sijoitukset radalla eivät vastanneet todellisia sijoituksia / aikaeroja.

Kun Sennaa vielä hoidettiin onnettomuuspaikalla, Larousse-talli päästi kuljettajansa Éric Comasin radalle, vaikka kilpailu oli yhä keskeytetty punaisilla lipuilla. Ilmeisesti talli ei ollut täysin selvillä, mitä oli tapahtunut. Comasin lähestyessä onnettomuuspaikkaa hänen nopeutensa oli lähes kilpailuvauhtia. Ratavirkailijat joutuivat varoittamaan häntä jo kaukaa. Comas onnistui hidastamaan tarpeeksi ja mitään ei sattunut, mutta näky onnettomuuspaikalla oli Comasille niin suuri järkytys, että hän vetäytyi kilpailusta, eikä puhunut kokemuksesta yli kymmeneen vuoteen.

Senna sai surmansa turmassa saamiensa vammojen seurauksena. Merkittävimpänä kuolemaan johtaneena syynä on pidetty kolarissa irronneen etupyörän tai jousituksen iskeytymistä pään alueelle.

Kilpailun aikana loukkaantui myös neljä mekaanikkoa yhdessä ja samassa onnettomuudessa kun Minardi-kuljettaja Michele Alboreton oikea takarengas irtosi hänen autostaan sinkoutuen kovalla vauhdilla ratamekaanikkojen sekaan. Pahimmin loukkaantui Lotus-tallin kaksi mekaanikkoa, jotka tarvitsivat sairaalahoitoa. Onnettomuudessa loukkaantui lievemmin myös kaksi Ferrari-tallin mekaanikkoa.

Benettonin Michael Schumacher voitti kilpailun Ferrarin Nikola Larinin tullessa toiseksi ja McLarenin Mika Häkkisen sijoittuessa kolmanneksi,

Palkintokorokkella Schumacher ja Mika Häkkinen vielä hymyilivät, mutta lehdistötilaisuudessa ilmeet olivat jo vakavoituneet Sennan tilan vakavuuden selvittyä kuljettajille. Varikolla monet itkivät avoimesti.

Tieto Sennan kuolemasta saavutti muut kilpailijat ja yleisön vasta muutamia tunteja kilpailun jälkeen kello 18.40, mutta Italian lain mukaan Sennan virallinen kuolinaika oli kello 14.17, hetki jolloin hänen autonsa osui ratavalliin. Sennan autosta löytyi rullattu Itävallan lippu, jota hänen oli oletettavasti tarkoitus heiluttaa Ratzenbergerin kunniaksi kilpailun päätyttyä.

Kilpailun jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senna ja Ratzenberger olivat ensimmäiset F1:ssä kuolleet kuljettajat sitten Elio de Angeliksen testionnettomuuden vuonna 1986, ja Sennan kuolema oli ensimmäinen kilpailussa tapahtunut sitten Riccardo Palettin vuonna 1982. Turvallisuuteen kiinnitettiin jälleen entistä tiukempaa huomiota mm. autojen sääntömuutoksilla (puinen pohjalevy ja rajoituksia siivekkeiden kokoon), ja Imolan rataa muutettiin selvästi hitaammaksi: muun muassa Sennan ja Ratzenbergerin turmaksi koituneet Tamburello-mutka ja Villeneuve-mutka muutettiin shikaaneiksi. Myös muihin ratoihin, esimerkiksi Barcelonaan ja Montrealiin, tehtiin kiireellisesti hidastusshikaaneja. Imolan mustan viikonlopun jälkeen F1-kilpailussa ei kuollut kuljettajia yli 20 vuoteen, kunnes Japanin Grand Prixissa 2014 Jules Bianchi joutui kisassa vakavaan onnettomuuteen ja kuoli saamiinsa vammoihin heinäkuussa 2015. Tällä välillä F1-kilpailuissa kuitenkin kuoli kolme ratavirkailijaa. Lisäksi kuljettaja María de Villota kuoli F1-testeissä tapahtuneessa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 2013.[1]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksa Michael Schumacher Benetton-Ford 58 1.28.29,3 2 10
2 27 Italia Nicola Larini Ferrari 58 + 54,942 6 6
3 7 Suomi Mika Häkkinen McLaren-Peugeot 58 + 1.10,679 8 4
4 29 Itävalta Karl Wendlinger Sauber-Mercedes 58 + 1.13,658 10 3
5 3 Japani Ukyo Katayama Tyrrell-Yamaha 57 + 1 krs. 9 2
6 0 Iso-Britannia Damon Hill Williams-Renault 57 + 1 krs. 4 1
7 30 Saksa Heinz-Harald Frentzen Sauber-Mercedes 57 + 1 krs. 7  
8 8 Iso-Britannia Martin Brundle McLaren-Peugeot 57 + 1 krs. 13  
9 4 Iso-Britannia Mark Blundell Tyrrell-Yamaha 56 + 2 krs. 12  
10 12 Iso-Britannia Johnny Herbert Lotus-Mugen-Honda 56 + 2 krs. 20  
11 26 Ranska Olivier Panis Ligier-Renault 56 + 2 krs. 19  
12 25 Ranska Éric Bernard Ligier-Renault 55 + 3 krs. 17  
13 9 Brasilia Christian Fittipaldi Footwork-Ford 54 Ulosajo 16  
Kesk. 29 Italia Andrea de Cesaris Jordan-Hart 49 Ulosajo 21  
Kesk. 24 Italia Michele Alboreto Minardi-Ford 44 Varikkovirhe 15  
Kesk. 10 Italia Gianni Morbidelli Footwork-Ford 40 Moottori 11  
Kesk. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 37 Ulosajo 14  
Kesk. 31 Australia David Brabham Simtek-Ford 27 Ulosajo 24  
Kesk. 34 Belgia Bertrand Gachot Pacific-Ilmor 23 Moottori 25  
Kesk. 19 Monaco Olivier Beretta Larrousse-Ford 17 Moottori 23  
Kesk. 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 16 Ripustukset 3  
Kesk. 2 Brasilia Ayrton Senna Williams-Renault 5 Kuolemaan johtanut ulosajo 1  
Kesk. 20 Ranska Érik Comas Larrousse-Ford 5 Vetäytyi kisasta 18  
Kesk. 6 Suomi Jyrki Järvilehto Benetton-Ford 0 Kolari 5  
Kesk. 11 Portugali Pedro Lamy Lotus-Mugen-Honda 0 Kolari 22  
DNS 32 Itävalta Roland Ratzenberger Simtek-Ford   Kuoli aika-ajoissa    
DNQ 14 Brasilia Rubens Barrichello Jordan-Hart   Loukkaantui ensimmäisissä aika-ajoissa    
DNQ 33 Ranska Paul Belmondo Pacific-Ilmor   Karsiutui    
  • Nopein kierros: Damon Hill 1,24.335
  • Karl Wendlingerin viimeiset MM-pisteet
  • Ayrton Sennan uran viimeinen kilpailu

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]