Pyhätunturi
Pyhätunturi on Pelkosenniemen kunnan ja Kemijärven kaupungin alueilla sijaitseva usean tunturilaen ryhmä. Tunturijono on vajaan kymmenen kilometrin pituinen ja itä-länsisuuntainen. Se on muodostunut yli kaksi miljardia vuotta sitten, jolloin paikalla sijaitsi korkea vuorijono. Pehmeä kiviaines on rapautunut pois ja jäljelle on jäänyt lähinnä kova kvartsiitti.
Tunnetuin huippu on itäinen Kultakero. Muut laet eli kerot länteen päin ovat Ukonhattu ja korkein huippu Noitatunturi (540 m, aiemmalta nimeltään Seitakero). Seuraavina lännessä ovat matalammat Laakakero ja Peurakero. Tunturijono jatkuu edelleen luoteeseen Luosto-tuntureille saakka. Kultakeron koillispuolella Pyhäjärven itärannalla on 370-metrinen Soutaja.
Kultakeron ja Ukonhatun välissä sijaitsee vajaan kilometrin pituinen, jyrkkäreunainen Isokuru eli Pyhäkuru. Pyhätunturin alueella on saamelaisten muinaisia uhri- ja muita palvontapaikkoja. Uhriharjun läheisyydessä on Karhunjuomalampi. Saamelaisia kastettiin 1600-luvulla kristinuskoon, jolta ajalta ovat nimistössä peräisin Isokurun perillä sijaitsevat Pyhänkasteenlampi ja Pyhänkasteenputous.
Osia Taivaan tulet -televisiosarjasta kuvattiin Pyhätunturilla ja sen ympäristössä. Jukolan viesti kilpailtiin Pyhä-Luoston alueella vuonna 1994.
Kansallispuisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähes koko Pyhätunturin alue kuuluu vuonna 1938 perustettuun kansallispuistoon, joka yhdistettiin vuonna 2005 Luoston alueen kanssa Pyhä-Luoston kansallispuistoksi. Alueella on kävelyreittejä, tupia, laavuja ja nuotiopaikkoja retkeilijöiden käytössä. Isokurun lohkareisella pohjalla on kulkemista helpottavat pitkospuut. Talvella siellä esiintyy lumivyöryjä.
Matkailun historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhätunturista tuli 1930-luvun lopulla yksi Suomen suosituista tunturihiihtopaikoista. Kemijärven kunta rakennutti Pyhätunturille vuonna 1927 pienen erämajan retkeilijöille, ja Pyhätunturin matkailumaja Tunturila valmistui vuonna 1936. Myös Pyhäjärven maalaistaloissa oli tarjolla majoitusta turisteille. Sotien jälkeen valmistui vuonna 1951 Kemijärven Matkailijayhdistyksen pieni tunturimaja ja kolme vuotta myöhemmin kunnan rakennuttama Pyhätunturin matkailumaja eli Keropirtti. 1960-luvun alussa Rautateiden Urheilun Tukisäätiö, Rautuki Oy, perusti Pyhätunturin retkeilykeskuksen ja leirintäalueen Astelin.[1]
Vuonna 1964 paikkakuntalaiset perustivat Pyhätunturi Oy:n, joka rakennutti Kultakerolle Pyhätunturin hiihtokeskuksen. Rinteisiin rakennettiin laskettelurinteet ja kolme hissiä, joista pisin oli Lapin ensimmäinen tuolihissi. Hissin ala-asemalle rakennettiin kahvila ja ravintola. Pyhätunturi Oy:n rakennuttama, arkkitehti Eero Oulasvirran suunnittelema Hotelli Kultakero avattiin talvella 1966 ja vuokrattiin Suomen Matkailuliitolle. Hotellin laajennukset valmistuivat vuosina 1969 ja 1990.[2]
Laskettelun nopeasti lisääntyneen suosion myötä Pyhätunturin hiihtokeskus kasvoi huomattavasti 1980-luvulta lähtien. Kun vuosien myötä rakennettiin yhä uusia laskettelurinteitä ja hissejä, syntyi niistä aiheutuvista maisemahaitoista valtakunnallisia kiistoja. Arvostelua aiheutti mm. se, että 1980-luvulla Pyhätunturin huipulle pengerrettiin tie ja lakialuetta korotettiin. Suurin kiista syntyi, kun valtio myi vuonna 1991 vaihtokaupalla osan Pyhätunturin kansallispuiston suojellusta lakialueesta Pyhätunturi Oy:lle laskettelurinteiden ja hiihtohissien rakennusmaaksi. Pyhätunturin ympärille kaavoitettiin 1990-luvulla 34 000 vuodepaikan suuruinen lomakaupunki, mutta siitä on toteutunut vain osa. Toteutumatta on jäänyt myös 2000-luvun alussa kaavailtu 20-kerroksinen tornihotelli.[3]
Hiihtokeskus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhätunturin laskettelukeskus eli Pyhä matkailupalveluineen on nykyisin Aho Groupin omistuksessa. Hotellia laajennettiin vuosina 2022-2023 Kultakero-hankkeessa. Lisäksi alueella on Pyhälinna ja Pyhäsuites majoituksia. Laskettelukeskuksessa on 15 rinnettä ja 9 hissiä. Pyhätunturille aukesi vuonna 2022 tehtyjen investointien yhteydessä uusi neljän hengen tuolihissi ja uusi rinne pohjoisrinteille.[4] Laskettelukeskus sisältää FIS-luokitellun Piste Palander -laskettelurinteen, joka on Suomen suurin laskettelurinne.[5] Pyhätunturille valmistui FIS-rinteen lisäksi vuonna 2010 kuuden hengen PyhäExpress tuolihissi.[6]
Hiihtokeskus valittiin 2010–2011 tehtyjen uudistusten ansiosta Vuoden hiihtokeskukseksi 2011.[7] Hiihtokeskus valittiin vuoden hiihtokeskukseksi myös vuonna 2017.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 157, 161–162, 234–235. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
- ↑ Hautajärvi 2014, s. 265, 299–301.
- ↑ Hautajärvi 2014, s. 300–301.
- ↑ Pyhä | Pyhä.fi www.pyha.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Pyhätunturin FIS-rinteestä Suomen suurin Yle Uutiset. 1.11.2010. Viitattu 10.5.2015.
- ↑ Pyhän rinteet ja hissit | Pyhä.fi www.pyha.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Pyhä-hiihtokeskus – Esittelyssä rinteet ja palvelut Lumipallo. Viitattu 10.5.2015.
- ↑ Vuoden hiihtokeskus 2017 on valittu Ski.fi. 27.4.2017. Viitattu 19.2.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhätunturi Wikimedia Commonsissa
| Kylät | |
|---|---|
| Luonnonsuojelualueet | Pyhä-Luoston kansallispuisto |
| Luonnonmuodostelmat | Pyhätunturi |
| Rakennukset ja rakennelmat | Pelkosenniemen kirkko |
| Museot | Pelkosenniemen kotiseutumuseo |
| Perusrakennehankkeet | Vuotoksen tekojärvi |
| Liikenne | Valtatie 5 |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
