Matti Virkkunen
| Matti Virkkunen | |
|---|---|
.jpg) Matti Virkkunen vuonna 1951. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Matti Samuli Virkkunen |
| Syntynyt | 28. heinäkuuta 1908 Kangasala |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 1980 (71 vuotta) Hämeenlinna |
| Poliitikko | |
| Puoliso | Eeva Honkajuuri (1936–) |
| Vanhemmat |
Paavo Virkkunen Katri Virkkunen o.s. Thulé |
| Sukulaiset |
Kaisu Virkkunen (sisko) Timo Virkkunen (veli) Tapani Virkkunen (veli) Mikko Virkkunen (veli) |
Matti Samuli Virkkunen (28. heinäkuuta 1908 Kangasala – 11. heinäkuuta 1980 Hämeenlinna) oli suomalainen varatuomari, Kansallis-Osake-Pankin (KOP) pitkäaikaisin pääjohtaja (1948–1975) ja ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkö (1945–1947).[1]
Virkkunen oli kokoomuksen asettama Urho Kekkosen vastaehdokas presidentinvaaleissa 1968. Hän kampanjoi ”suomalaisen elämänmuodon ylläpitäjänä”.[2] Virkkunen sai vaalissa 24 prosenttia äänistä.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virkkusen vanhemmat olivat kokoomuspoliitikko, kirkkoherra ja kansanedustaja Paavo Virkkunen ja käsityönopettaja Katri Thulé. Virkkunen valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisen normaalilyseon klassiselta linjalta vuonna 1927. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1934 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1937.[1]
Vuonna 1932 Virkkunen oli estämässä AKS:n jäseniä osallistumasta Mäntsälän kapinaan. Hän oli vähemmän oikeistolainen kuin isänsä eikä ryhtynyt aktiivipoliitikoksi. Hän oli silti tiukan linjan antikommunisti ja kokoomuksen taustavaikuttaja eikä lähtenyt mukaan kokoomuksen puheisiin sosiaalisesta valintataloudesta, laajasta hyvinvointivaltiosta tai muista uusista tuulista.[3]
Vuonna 1934 Virkkunen aloitti ulkoasiainministeriön palveluksessa. Hän työskenteli vuosina 1939–1941 varakonsulina Lontoossa ja vuonna 1941 ulkoasiainministeriön jaostosihteerinä. Vuosina 1941–1945 hän toimi ministeriön kauppapoliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä ja suunnitteli sekä toimeenpani sotavuosien kauppapolitiikkaa. Virkkunen toimi osaston päällikkönä 1945–1947. Hän järjesti elintarvikehuoltoa ja talouselämän rahoitusta ja oli mukana ratkomassa sotakorvauksiin liittyneitä ongelmia ja neuvottelemassa Suomelle merkittävää dollarilainaa Yhdysvalloista.[1]
Virkkunen oli vuodesta 1936 naimisissa KOP:n pääjohtaja Mauri Honkajuuren tyttären Eeva Honkajuuren kanssa. Vuonna 1947 hänestä tuli KOP:n johtokunnan jäsen ja seuraavana vuonna pääjohtaja Mauri Honkajuuren kuoltua. Virkkusen pääjohtajakaudella KOP kasvoi voimakkaasti muun muassa fuusioiden ja konttoriverkon laajentamisen kautta. Vuonna 1949 pankkiin liitettiin Pohjolan Osake-Pankki ja vuonna 1958 Suomen Maatalous-Osake-Pankki. KOP oli myös toteuttamassa Rauma-Repola Oy:n fuusioitumista 1952. Virkkusella oli tärkeä rooli myös Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n jaossa 1950-luvun alussa ja saneeraamisessa 1960-luvulla.[1]
Virkkusella oli useita luottamustehtäviä, ja hän toimi muun muassa yli 20 vuotta Keskuskauppakamarin puheenjohtajana (1950–1972).[1]
Historioitsija Veli-Pekka Leppäsen mukaan Kekkonen kirjasi päiväkirjaansa masentuneensa vuoden 1968 vaalituloksestaan ja rankaisi Kokoomusta siitä, että Virkkunen oli ollut ehdokkaana tosissaan ja saanut 66 valitsijamiestä, jättämällä kokoomuksen aina hallituksen ulkopuolelle.[3] Kekkonen olisi mieluummin nähnyt kokoomuslaisena vastaehdokkaanaan vanhan ystävänsä ylipormestari Lauri Ahon.[4]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vaurastuva maa: Esitelmiä ja puheita vv. 1946–1967. WSOY, 1967.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Kuisma, Markku: ”Virkkunen, Matti (1908–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 598–600. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2016).
- ↑ Lindfors, Jukka: Matti Virkkunen presidentinvaalitentissä Elävä arkisto. Yle. Viitattu 24.3.2016.
- ↑ a b Presidentinvaalissa 1968 Matti Virkkunen syyllistyi majesteettirikokseen Helsingin Sanomat. 11.2.2024.
- ↑ Martti Häikiö: Presidentin valinta: miten valtionpäämiehet on Suomessa valittu, millaisiin poikkeusmenetelmiin valinnoissa on turvauduttu ja miksi presidentin toimikautta jatkettiin kokonaan ilman vaalia vuonna 1973, s. 95. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19058-6.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Itse asiassa kuultuna, tv-haastattelu vuodelta 1981, 68 min. Yle Areena.
Valitsijamiesten vaali
1925: Hugo Suolahti | 1931: P. E. Svinhufvud | 1937: P. E. Svinhufvud | 1940: P. E. Svinhufvud | 1950: J. K. Paasikivi | 1956: Sakari Tuomioja | 1968: Matti Virkkunen | 1978: Urho Kekkonen | 1982: Harri Holkeri | 1988: Harri Holkeri
Eduskunnan suorittama vaali
1946: J. K. Paasikivi
Suora kansanvaali
1994: Raimo Ilaskivi | 2000: Riitta Uosukainen | 2006: Sauli Niinistö | 2012: Sauli Niinistö | 2018: Sauli Niinistö | 2024: Alexander Stubb
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
