Kalle Frey

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Harry (Kalle) Frey (11. elokuuta 1909 Oulu[1]23. kesäkuuta 1991 Vantaa) oli suomalainen kirurgi, lääkintöneuvos ja näytelmäkirjailija.

Henkilöhistoria ja ammattiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freyn vanhemmat olivat everstiluutnantti, rautatievirkamies Harry Edmund Frey (s. 1870) ja Emilia Öller (s. 1882). Hän oli naimisissa vuodesta 1939 sairaanhoitaja Sirkka Annikki Ankara-Astalan (1914–1965) kanssa. Näyttelijä Petra Frey (s. 1943) on heidän tyttärensä. Frey pääsi ylioppilaaksi 1929 Viipurin suomalaisesta yhteiskoulusta ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1940 sekä kirurgisten tautien erikoislääkäriksi 1950.[1]

Frey toimi talvi- ja jatkosodassa kenttäsairaalan A-kirurgina ja välirauhan aikana Armeijakunnan sairaala 2:n päällikkölääkärinä. Sotien jälkeen hän toimi Kajaanin yleisen sairaalan apulaislääkärinä 1945–1948, Ylivieskan kunnanlääkärinä 1948–1957 sekä Rovaniemellä Lapin lääninsairaalan ali- ja osastonlääkärinä 1957–1964 ja Lapin lastensairaalan kirurgina 1959–1964. Viimeksi hän oli Pieksämäen aluesairaalan johtavana lääkärinä ja kirurgian ylilääkärinä 1964–1972.

Frey oli Rovaniemen teatterin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja 1960–1964 ja Pieksämäen kaupunginvaltuutettu 1969–1972. Sotilasarvoltaan Frey oli lääkintämajuri (1943).[1]

  • Velipuolet : näytelmä. Rovaniemen kaupunginteatteri 1958
  • Työmies Outola : radiokuunnelma. Yleisradio 1960
  • Sisältyykö Shakespeare maailmankuvaamme teoksessa Ultima. Pohjoiset Kirjailijat ry:n julkaisu 1962, toim. Reino Rinne.
  • Pikku Herra Nikodeemus. 1964
  • Rikkaan Roistot. 1967
  1. a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 101. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.