Astounding Sounds, Amazing Music

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Astounding Sounds, Amazing Music
Hawkwind
Studioalbumin Astounding Sounds, Amazing Music kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  helmi–huhtikuu 1976
 Julkaistu elokuu 1976
 Tuottaja(t) Hawkwind
 Tyylilaji progressiivinen rock
space rock
 Kesto 37.57
 Levy-yhtiö Charisma
Listasijoitukset

Yhdistynyt kuningaskunta 33.

Hawkwindin muut julkaisut
Warrior on the Edge of Time
1975 		Astounding Sounds Amazing Music
1976 		Quark, Strangeness and Charm
1977

Astounding Sounds, Amazing Music on space rock -yhtye Hawkwindin studioalbumi vuodelta 1976. Albumi nousi Britannian albumilistalla sijalle 33 ja sai ristiriitaisen vastaanoton johtuen lähinnä aiempaa monipuolisemmasta musiikillisesta suuntauksesta, joka hämmensi monia yhtyeen faneja.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1975 oli vaiheikas Hawkwindin historiassa. Toukokuussa kesken Pohjois-Amerikan kiertuetta erotetun Lemmy Kilmisterin tilalle basistiksi tuli Pink Fairiesissa aiemmin soittanut kitaristi Paul Rudolph ja saman vuoden elokuussa Readingin festivaaleilla yhtyeen kanssa lavalle nousi vierailijana laulaja-lyyrikko Robert Calvert, joka oli lähtenyt soolouralle yhtyeestä paria vuotta aiemmin. Readingin esiintyminen jäi tanssijatar Stacian viimeiseksi yhtyeessä.[1]

Myös levytyssopimus United Artistsin kanssa päättyi, ja yhtye löysi uuden kodin Tony Stratton-Smithin Charisma-merkiltä ja manageriksi Doug Smithin tilalle tuli Tony Howard. Robert Calvert palasi yhtyeeseen täysiaikaiseksi jäseneksi alkuvuodesta 1976.[1] Calvertin ja Rudolphin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat kitaristi-laulaja Dave Brock, fonisti Nik Turner, kosketinsoittaja Simon House sekä rumpalit Simon King ja Alan Powell.

Albumin konsepti ja kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyn nimi ja kansitaide parodioi vanhoja tieteislehtiä (kts. Astounding Science Fiction). Konseptissa jokaisen laulun tarkoitus oli olla niin sanottu irrallinen lehdessä oleva tieteistarina. Albumin kappaleet eivät sinänsä muodosta mitään yhtenäistä teemaa.[2] Albumin sisäpussissa oli kuvitteellisia postimyynti-ilmoituksia lehtien tyyliin ja myös jokaisen jäsenen oma kuvitteellinen mainos. Laulaja Robert Calvert totesi albumin teon aikaan science fictionin olevan ajan nouseva trendi[3], mikä selittänee albumin teeman.

Albumilla kaikki yhtyeen jäsenet rumpali Simon Kingiä lukuun ottamatta ovat osallistuneet kappaleiden tekoon. Tämä näkyy musiikillisesti monipuolisina sävellyksinä, esimerkkeinä Rudolphin säveltämä jazz-funk-vaikutteinen instrumentaali ”The Aubergine That Ate Rangoon”, joka pohjautui hänen tekemäänsä syntetisaattori-demoon[1] ja tunnelmallisemmat, Pink Floyd-henkiset instrumentaalit, Powellin ”City Of Lagoons” ja Housen ”Chronoglide Skyway”. Nik Turnerin ja Housen intialaisvaikutteita omaava "Kadu Flyer" pohjautui lehtijuttuun, jossa kerrottiin henkilöstä joka aikoi lentää Mount Everestilta riippuliitämällä.[1]

Albumin tunnetuin kappale on Calvertin sanoittama ja Dave Brockin säveltämä kymmenminuuttinen, tunnelmallinen ”Steppenwolf”, joka pohjautuu Hermann Hessen samannimiseen romaaniin (suomeksi Arosusi).[4] Calvert oli levyttänyt kappaleesta hyvin erilaisen version paria vuotta aiemmin Adrian Wagnerin kanssa, mutta kun hän kuuli Dave Brockin riffin, hän päätti käyttää lyriikat uudelleen kyseiseen riffiin.[1]

Myös Calvert/Brock-tuotantoa oleva ”Reefer Madness” perustuu samannimiseen, vuonna 1936 valmistuneeseen marihuanan vastaiseen opetusfilmiin[5]. Alun perin amerikkalaisen kirkon toimesta tehdystä valistusfilmistä oli 1970-luvulla tullut camp-klassikko sen tahattoman huumorin johdosta.[1]

Singlenäkin julkaistu ”Kerb Crawler” on nopea-tempoisempi hard rock -kappale, jonka albumiversion miksasi Pink Floyd -kitaristi David Gilmour. Kappale on hyvin samanhenkinen yhtyeen "Silver Machine"-hittisinglen kanssa. Lyriikoiden aiheena on autoiluun liittyvä romantiikka.

Albumin saama vastaanotto ja kokoonpanon hajoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton fanien keskuudessa, ja kriitikot kritisoivat albumia muun muassa ”suunnattomaksi”, kun taas kitaristi Dave Brockin mielestä ”albumilla oli liikaakin suuntauksia!”[6] Brittiläisen New Musical Expressin kriitikko Dick Tracy puolestaan kehui albumia arvostelussaan juuri sen monipuolisuudesta.[7] Britannian albumilistalla albumi nousi sijalle 33, mikä oli yhtyeen heikoin sijoitus kyseisellä listalla debyyttialbumin jälkeen.

Albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueelle, jossa lavasteena toimi ”Atomhenge”-niminen, futuristinen versio Stonehenge-monumentista jonka olivat suunnitelleet Larry Smart ja Hawkwindin taustaryhmään kuulunut valotaiteilija Jonathan "Liquid Len" Smeethon.[8]

Pian kiertueen jälkeen yhtye hajautui sisäisesti kahtia: Alan Powell, Nik Turner ja Paul Rudolph halusivat tuoda yhtyeen musiikkiin uusia vaikutteita, kun taas Calvert ja Brock halusivat jatkaa perinteisemmällä tyylillä.[9] Powell ja Turner erotettiin yhtyeestä vuoden 1976 lopulla ja Rudolph vuoden 1977 alussa.

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Reefer Madness (Calvert/Brock) - 6:03
  2. Steppenwolf (Calvert/Brock) - 9:46
  3. City Of Lagoons (Powell) - 5:09
  4. The Aubergine That Ate Rangoon (Rudolph) - 3:03
  5. Kerb Crawler (Calvert/Brock) - 3:45
  6. Kadu Flyer (Turner/House) - 5:07
  7. Chronoglide Skyway (House) - 5:04

Bonuskappaleet Griffinin CD-painoksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  2. Honky Dorky (Hawkwind) - 3:16
  3. Back On The Streets (Calvert/Rudolph) - 2:56
  4. The Dream Of Isis (Brock/House/King) - 2:52

Bonuskappaleet Atomhengen CD-painoksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  2. Honky Dorky (Hawkwind) - 3:17
  3. Kerb Crawler (single-miksaus) (Calvert/Brock) - 3:44
  4. Back On The Streets (ennenjulkaisematon miksaus) (Calvert/Rudolph) - 3:06
  5. The Dream Of Isis (ennenjulkaisematon miksaus) (Brock/House/King) - 2:57
  • Remasteroiduilta versioilta löytyvä single "Back On The Streets"https://accionvegana.org/accio/0IzZy9mLhlGZlBXarl2dukmZ6MHc0/"The Dream Of Isis" julkaistiin tammikuussa 1977 ja se levytettiin kokoonpanolla Calvert, Brock, House, King ja Rudolph.
  • Heinäkuussa 1976 julkaistun "Kerb Crawler"-singlen b-puolelta löytyvä instrumentaali "Honky Dorky" on itse asiassa albumilta poisjätetty osa "Reefer Madness"-kappaletta.
  • Albumin kansitekstit kreditoivat "Kadu Flyer" -kappaleen Nik Turnerin sijaan Jamie Mandelkaulle. Turner ei laillisista syistä voinut itse esiintyä säveltäjänä, koska hän oli edelleen sidottuna vanhaan levytyssopimukseen ja manageritoimistoon.
  • "City Of Lagoons"- ja "Chronoglide Skyway" -kappaleiden krediitit ovat menneet väärinpäin kansiteksteissä.

Muusikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hawkwind: tuottaja
  • Mark Dearnley: nauhoitus
  • Dave Gilmour: kappaleen "Kerb Crawler" re-miksaus
  • Barney Bubbles ja Tony Hyde: kansitaide

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elokuu 1976: Charisma, CDS4004, UK vinyyli - joissakin painoksissa etu- ja takakansi vaihtavat paikkaa, kuvitettu sisäpussi.
  • Maaliskuu 1983: Charisma, CHC14, UK vinyyli
  • Huhtikuu 1989: Virgin Records, CDSCD 4004, UK CD
  • Elokuu 1995: Griffin Music, GCD483-2, USA CD; GCD345-0, painoksessa mukana Michael Butterwothin The Time of the Hawklords-kirja.
  • 2005: Sunrise Records, LC12774, USA CD
  • Tammikuu 2009: Atomhenge (Cherry Red) Records, ATOMCD1005, UK CD

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Albumin remasteroidun version (2009) kansilehti, Mark Powell.
  2. ↑ Simon Kingin haastattelu. Needletime, 1976.
  3. ↑ Gary Cooper: Beat Instrumental, 1976.
  4. ↑ Robert Calvert -aiheinen sivusto
  5. ↑ Reefer Madness-filmiin liittyvä sivusto
  6. ↑ Albumin arvostelu (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ NME, 6 November 1976, Dick Tracy
  8. ↑ Albumin remasteroidun (2009) version kansilehti. "The Making of Atomhenge".
  9. ↑ Robert Calvert-aiheinen sivusto
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Astounding_Sounds,_Amazing_Music&oldid=22647217”