Annikki Tähti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Annikki Tähti
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1929
Helsinki
Kuollut19. kesäkuuta 2017 (87 vuotta)
Vantaa
Muusikko
Taiteilijanimi Annikki TähtiView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1952–2008
Tyylilajit iskelmä
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Scandia

Airi Annikki Tähti (vuosina 1959–1978 Tähti-Tiensuu; 5. joulukuuta 1929 Helsinki – 19. kesäkuuta 2017 Vantaa[1]) oli suomalainen iskelmälaulaja.[2] Hän aloitti uransa vuonna 1952. Hänen ohjelmistonsa sisälsi eri tyylilajeja laulelmista swingiin ja valsseista latinalaisrytmeihin.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen iskelmäuraansa Annikki Tähti oli työssä Helsingissä Siemensin palkkakonttorissa. Yhtiön puhelinkeskuksen hoitaja järjesti Tähdelle tämän tietämättä joulun alla 1950 tapaamisen George de Godzinskyn kanssa. De Godzinskyn parin vuoden valmennuksen jälkeen Tähden ura iskelmälaulajana käynnistyi. Talvella 1954 Tähti solmi levytyssopimuksen juuri toimintansa aloittaneen Scandia-levy-yhtiön kanssa. Hänen ensimmäinen menestyslevynsä oli San Remon musiikkifestivaalin voittosävelmä ”Laulu kahdesta pennistä”, jonka tekstin Saukki käänsi suomeksi ja jota myytiin yli 18 000 kappaletta.[3]

Tähden läpimurtolevytys, Erik Lindströmin säveltämä ja Aili Runnen sanoittama valssi ”Muistatko Monrepos’n”, ilmestyi 1955 ja siitä tuli ensimmäinen kultaa myynyt levy Suomessa. Erik Lindström kertoi myöhemmin, että ”Muistatko Monrepos'n” oli alun perin tarkoitettu täytekappaleeksi Pieni sydän -levyn B-puolelle, mutta se nousi ylivoimaisesti suositummaksi. Lindströmin mukaan levyä myytiin parhaimmillaan tuhat kappaletta päivässä, ja levypuristamossa tehtiin töitä kolmessa vuorossa.[4] 1950-luvun lopulla suosioon nousivat unkarilaiset ja unkarilaistyyliset iskelmät, ja kesällä 1958 Tähden levyttämä, Jaakko Salon sovittama ja Saukin sanoittama vauhdikas foksi ”Budapestin yössä” pysyi levytilaston kärjessä kuusi viikkoa. Kappaleen viulusoolon soitti Per-Erik Förars.[3]

Muita Tähden tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Balladi Olavinlinnasta” ja ”Kuningaskobra”, jotka niin ikään ylsivät kultalevyyn 1950-luvulla, ”Laulu kahdesta pennistä” sekä ”Pieni sydän”. Huomattava osa hänen levyttämistään kappaleista on ollut Sauvo Puhtilan (Saukki) sanoittamia. Tähti oli naimisissa orkesterinjohtaja Pentti Tiensuun kanssa. Heillä oli yksi poika, Jukka Tiensuu (1960–2014[5][6]).

Tähti esiintyi ensimmäisen kerran 22 vuoden iässä elokuvassa Kaksi hauskaa vekkulia laulaen ensimmäisen levytyksensä ”Onnen sävel”. Tähti on ollut laulusolistina Onni Gideonin orkesterissa 1954–1956, Erik Lindströmin orkesterissa 1956–1957 ja Pentti Tiensuun yhtyeessä 1957–1967. Muutaman levyn Annikki Tähti teki myös Kullervo Linnan Humppa-Veikkojen kanssa 1960-luvun alussa. Hänen laulunopettajinaan ovat toimineet George de Godzinsky sekä Ellen Rask. Alkuaikoinaan Tähti esiintyi myös Brita Koivusen kanssa. Hänen uransa jäi äitiyden myötä pitkälle tauolle vuonna 1960. Hän kuitenkin teki paluun vuonna 1978. Tähti esiintyi vuonna 2002 Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä, jossa hän lauloi kappaleen ”Muistatko Monrepos'’n”. Tämä nosti hänen laulajanuransa uuteen nousuun. Tähden taiteilijanura kesti yli 50 vuotta.[5]

Annikki Tähti ja Toivo Kärki olivat eri levyfirmoissa, mutta Tähti levytti kuitenkin jokusen Kärjen kappaleen: vuonna 1967 tangot "Tule hiljaa" ja "Joka ainoa hetki" Kalevi Nyqvistin sovituksina ja vuonna 2003 ennenjulkaisemattoman foxtrotin "Elämän sävel" Yrjö Hjeltin sovituksena.[7] Vuonna 2001 Tähti esiintyi Vääksyssä Maarit Niiniluodon vetämässä Toivo Kärki -konsertissa ja lauloi kappaleet "Äidin syntymäpäivä" ja "Muratin peittämä akkuna".[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annikki Tähti vietti lapsuutensa Helsingin Kalliossa. Kahdeksanvuotiaana hän joutui lähtemään sodan vuoksi väliaikaisesti Keski-Suomeen. Hän asui Vantaan Martinlaaksossa kolmenkymmenen vuoden ajan. Tähti tunnettiin absolutistina.[5] Hän vietti 50-vuotistaiteilijajuhlansa vuonna 2003.

Laulajanuransa hiljaisempina aikoina hän työskenteli Muusikkojen Liiton toimistossa ja ajoi aktiivisesti muusikkojen etuja. Keväällä 2008 Annikki Tähti sai aivoinfarktin, jonka jälkeen hän ei enää ollut julkisuudessa, eikä esiintynyt. Vaikka Tähti asui edelleen kotonaan Martinlaaksossa, hän joutui liikkumaan pyörätuolin avulla; vielä ennen aivoinfarktia hän kykeni ajamaan itse omalla autollaan keikoille.

Tähti vietti viimeiset vuotensa vantaalaisessa hoivakodissa. Hänen ainut lapsensa oli kuollut jo kolme vuotta aiemmin, joten hänellä ei enää ollut lähisukulaisia, eikä häneltä jäänyt myöskään paljoa omaisuutta.[9] Tähti haudattiin ystävien keräämillä varoilla Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[10]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Tähti sai Vantaan kulttuuripalkinnon ja vuonna 1998 Erikois-Emman.[11][12] Vuonna 2003 Annikki Tähdelle myönnettiin naislaulajille tarkoitettu historian toinen Anna-Liisa-palkinto Asikkalan Vääksyn Toivo Kärki -tapahtumassa.[13] Samana vuonna hän sai Savonlinna-mitalin.[14] Hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki.[15]

Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Tähti sijoittui 89. tilalle kirjailija Erno Paasilinnan ja pop-muusikko Antti Tuiskun kanssa.[16]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Latva, Tony – Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3
  • Haapanen, Urpo: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto. Suomen äänitearkisto, 1990. ISBN 9519222219
  • Bagh, Peter von – Haakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7
  • Haakasalo, Ilpo: Malmsténista Marioniin. Tammi, 1979. ISBN 951-30-4988-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Laine, Annu & Nieminen, Iida: Iskelmälaulaja Annikki Tähti on kuollut Aamulehti. 28.6.2017. Arkistoitu 28.6.2017. Viitattu 28.6.2017.
  2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 452. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  3. ↑ a b Lasse Erola: Rakkauden sävel: iskelmän kulta-ajan naistähdet, s. 18–27. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-13-6.
  4. ↑ Glad, Laura: Iskelmälegenda Annikki Tähti on kuollut Ilta-Sanomat. 28.6.2017. Sanoma Media Finland.
  5. ↑ a b c Annikki Tähden henkilötiedot Pomus.net. Viitattu 16.4.2008.
  6. ↑ Janhonen, Ulla: Vuosi Annikki Tähden kuolemasta: Dramaattiset viimeiset vuodet – jäi vain sänky, kirjahylly ja kolme kultalevyä Seura -lehti. 19.6.2018. Viitattu 5.1.2020.
  7. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 171,180,971. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  8. ↑ Kärki 2015, s. 884
  9. ↑ Pakkohuutokauppoja, katkaisuhoitoa ja suosion hiipumista – viina vei monet viihdelegendat traagisesti hautaan www.iltalehti.fi. Viitattu 13.4.2020.
  10. ↑ Yksinäinen ja vähävarainen Annikki Tähti haudattiin – ystävät yrittävät kerätä rahaa hautakiveen Iltalehti. 21.7.2017. Viitattu 21.7.2017.
  11. ↑ Vantaan kulttuuripalkinnot – Palkinnon saaneet 1976–2018 Vantaan kaupunki. Viitattu 5.1.2020.
  12. ↑ Emma palkinnon voittajat Musiikkituottajat ry. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 20.7.2013.
  13. ↑ Annikki Tähdelle Anna-Liisa-palkinto 27.6.2003. Kaleva. Viitattu 20.7.2013.
  14. ↑ Mikkonen, Anna: Tähti kiertää yleisönsä tähden 18.11.2004. Kaleva. Viitattu 20.7.2013.
  15. ↑ Perheetön iskelmälegenda Annikki Tähti siunattiin haudan lepoon muusikkoystävien ympäröimänä Ilta-Sanomat. 21.7.2017. Viitattu 21.7.2017.
  16. ↑ Jaana Iso-Markku: Suuret suomalaiset, s. 258–259. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Annikki_Tähti&oldid=21401524”