Agacherin kaistaleen sota
| Agacherin kaistaleen sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Agacherin kaistale.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Agacherin kaistaleen sota eli joulusota oli viisi päivää kestänyt sota Malin ja Burkina Fason välillä Agacherin kaistaleen omistuksesta joulukuussa 1985.[1]
Kiistan kohteena oli Burkina Fason pohjoisrajalla sijaitseva 275 kilometrin pituinen Agacherin kaistale, joka ulottuu Malin Yorosta Nigerin rajalle.[1] Se on tärkeä karjan laidunalue, jossa oletettiin sijaitsevan myös mineraaliesiintymiä. Tarkka rajalinja oli Ranskan siirtomaa-aikana jäänyt määrittelemättä.[2]
Malin ja Ylä-Voltan itsenäistymisestä alkanut[1] rajakiista kärjistyi ensimmäisen kerran vuonna 1974, jolloin maiden armeijoiden välillä käytiin pieniä aseellisia yhteenottoja. Joulusodan kimmokkeena toimi burkinalaisten väestönlaskijoiden saapuminen Malin omanaan pitämälle alueelle.[2] Taustalla olivat myös vuoden 1984 kuivuus sekä maiden presidenttien Moussa Traorén ja Thomas Sankaran hallitusten sisä- ja ulkopoliittiset ongelmat.[1]
Malin ilmavoimat pommittivat joulupäivänä 1985 rajan lähellä sijaitsevia Djiboa ja Ouahigouyaa. Burkina Faso vastasi seuraavana päivänä ilmaiskulla Sikassoon. Malin armeija valtasi osan kiisteltyä aluetta, kun taas burkinalaiset hyökkäsivät Malin ja Norsunluurannikon rajalla sijaitsevaan Zégouaan. Burkina Faso ja Mali suostuivat Länsi-Afrikan maiden esittämään tulitaukoon 27. joulukuuta, mutta se rikkoutui välittömästi. Mali hyökkäsi Sikasson alueen vastaisella rajalla sijaitsevaan Kolokon kylään ja pommitti Dédougoua, Djiboa, Ouahigouyaa ja Tougania.[2] Joulukuun 30. päivänä maat hyväksyivät neljännen tulitaukosopimuksen, joka lopetti vihollisuudet.[1] Tammikuussa 1986 hyväksyttiin Länsi-Afrikan maiden välittämä rauhansopimus ja rajakiista päätettiin jättää Kansainvälisen oikeuden ratkaistavaksi.[2]
Kansainvälinen oikeus antoi ratkaisunsa 22. joulukuuta 1986. Sen mukaan Mali sai kaistaleen länsiosassa sijaitsevan ”neljän kylän alueen” ja Burkina Faso itäosassa sijaitsevan ”kolmen joen alueen”.[1][2] Molempien maiden presidentit ilmoittivat olevansa tyytyväisiä ratkaisuun.[2]