Abū al-Ḥasan al-Ašʿarī
Abū al-Ḥasan al-Ašʿarī (al-Ašarī, 874–936) oli islamilainen teologi, joka perusti sunnalaisuuteen kuuluvan aš'ariittien koulukunnan (ašarilaisuuden). Imaami Ibn Hajar Haytami määritteli sunnalaisuuden opiksi, joka seuraa joko imaami Abū al-Ḥasan al-Ašʿarīa tai imaami Abu Mansur Maturidia (k.944). Maturidin koulukunta rajoittui kuitenkin Transoxianaan ja katosi mongolivalloituksen jälkeen. Tämän jälkeen ašarilaisuus on ollut standardi-islamia.[1] Kun kilpaileva koulukunta, eli lähes kadonneet mu'taziliitit olivat lainopilliselta kannaltaan yleensä hanbalilaisia, al-Ašarī ja hänen seuraajansa lukeutuivat yleensä shafi'i- koulukuntaan.[2]
Al-Ašarī sai koulutuksensa mu'taziliittisen koulukunnan piirissä Basrassa ja osallistui sen teologisiin pohdintoihin ihmisen vapaasta tahdosta. Myöhemmin hän erkani liikkeestä ja siirtyi puolustamaan perinteisiä islamin oppeja käyttäen siinä kuitenkin mu'tazilittien ensimmäisenä soveltamia aristoteelisia loogisen päättelyn menetelmiä ja muita hellenistisen filosofian oppeja.[3] Hän päätyi välittävälle kannalle mu'taziliittisen ja sunnalaisen liikkeen välillä: ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Jumala luo hänen tekonsa, mutta tehdessään sitten nämä teot ihminen tulee niistä vastuulliseksi. Tämä näkökanta sai kannatusta koko sunnalaisessa liikkeessä.
Al-Ašari arvosteli kuvainpalvontaa, jossa Jumalalle annettiin inhimillisiä piirteitä. Jumala oli absoluuttisesti kaiken luomansa näköisen ulkopuolella (toisin kuin kristinuskossa, missä Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen). Jumalaa kuvaavia antropomorfisia sanoja kuten "armahtava" tai Jumalan "käsi" ei pidä tulkita yhdenkaltaisuutena ihmisten ominaisuuksien kanssa.[1]
Al-Ašarin kerrotaan kirjoittaneen 99 tai jopa kolmesataa teosta. Vain harvat niistä ovat säilyneet.[4]
Ašarilaisuutta tukemaan asettui Seldžukkien valtakunnan visiiri Nizām al-Mulk (k. 1092), ja madrasojen odotettiin koko valtakunnassa noudattavan sitä.[5] Hänen aikanaan Nishapurissa syntyi väkivaltaisuuksia mu'taziliittien ja aš'ariittien välillä, jolloin visiiri antoi tukensa aš'ariiteille.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
- Martin, Richard, C., Woodward, Mark R & Atmaja Dwi S.: Defenders of Reason in Islam. Mu'tazilism from Medieval School to Modern Symbol. Oneworld, 1997. ISBN 1-85168-147-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Keller 2017, s. 1030 (x47).
- ↑ Martin, Woodward & Atmaja 1997, s. 32
- ↑ Gordon D. Newby: A Concise Encyclopedia of Islam, s. 34. Oneworld, 2002. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Martin, Woodward & Atmaja 1997, s. 32
- ↑ Arild Hvidtfeldt: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 6: Suuret uskonnot, s. 286–290. Otava, 1984. ISBN 951-1-07551-9
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
